MATKANI LADY ANIELIN ORJAKSI
Löysin Lady Anielin ilmoituksen internetistä, jossa hän haki itselleen orjaa koulutukseen. Olisiko tämä tilaisuuteni ja olisiko minusta siihen? No itsekin olen sessioissa käynyt useamman kerran, mutta ajatus alistumisesta 24/7 orjaksi on kiehtonut jo pitkään. Päätinkin siis laittaa sähköpostia ja ajatuksiani Lady Anielille.
Yllätyksekseni sain Häneltä pian vastauksen ja sen jälkeen vaihdoimme lähes kaksi viikkoa sähköposteja asiaan liittyen. Tänä aikana tulin entistäkin vakuuttuneemmaksi, että haluan alistua 24/7 orjaksi Hänelle. Valmistelimmekin hyvin kattavan orjasopimuksen sähköpostien välityksellä. Ei ihan romaania syntynyt, mutta neljätoista sivua orjan velvollisuuksia ja valtiattaren oikeuksia ja muita liitteitä. Sopimus todettiinkin erittäin hyväksi, koska silloin molemmat tietävät missä mennään ja mitä tulevan pitää.
Minut merkittiin myös kansainväliseen orjarekisteriin, josta sain itselleni rekisterinumeron ja omistajaksi Lady Anielin. Orjasopimuksen mukaisesti Lady Anielilla on oikeus merkitä orjansa valitsemallaan tatuoinnilla omaisuudekseen. Tämä olikin erittäin kiehtovaa, koska silloin tiedän aina paikkani ja omistajani. Seuraavaksi jännitinkin tapaamistamme, jonka olimme sopineet studiolle. Ajatuksissa pyöri, että vastaako todellisuus sähköposteja ja olenko Hänelle riittävän hyvä ja soveltuva orjaksi?
Aloitin matkani studiolle noutamalla Valtiattarelle lahjan ja valmistelemalla sopimukset allekirjoitettavaksi. Ajomatkan aikana ajatukset pyörivät päässäni ja odotin malttamattomana. Päästyäni studiolle soitin ovikelloa. Avaamaan ilmestyi Lady Aniel tiukassa nahka-asussa ja saappaissa. Näky oli aivan upea ja olin jo siinä valmis lankeamaan polvilleen ja nöyrtymään hänen edessään. Lady Aniel ohjasi minut odottamaan huoneeseen. Hänen saavuttua uudelleen paikalle oli ensimmäinen käsky riisuutua alasti ja kaivaa sopimukset esille. Näin tapahtui ja samalla ojensin Hänelle myös lahjan.
Lady Aniel istuutui sohvalle tutkimaan sopimuksia ja kyseli erinäisiä asioita siihen liittyen. Itse sain toimia hänen jalkarahinaan koko sen ajan. Ja kieltämättä sillä hetkellä se tuntui ainoalta oikealta paikalta minulle hänen edessään. Orjaa opetettiin käyttäytymään valtiattaren edessä. Tervehtiminen tapahtui suutelemalla Hänen saappaitaan ja Valtiattaren istuessa orja oli polvillaan jne. Tämän jälkeen Valtiatar esitteli studion ja toimintatapoja siellä. Siinä vaiheessa tuntui siltä, että noinkohan edes löydän itseni sieltä, puhumattakaan oikeasta paikasta ja välineistä. Sillä tilat olivat valtavat ja välineitä hyvin paljon. Puhumattakaan siitä, että siellä toimii muitakin valtiattaria, joista kaikkia en edes tunne. Tapojen ja paikkojen oppiminen tulee varmasti vaatimaan aikaa ja koulutusta. Mutta vakaasti uskon, että orja oppii asiat Lady Anielin ja tarvittaessa muiden valtiattarien "hellässä" opastuksessa.
Tutustumisen jälkeen oli sopimuksen allekirjoituksen vuoro ja orjan kaulapannan asentaminen. Vihdoinkin olin päässyt siihen, mistä olin haaveillut pitkään. Kaulapanta olikin haasteellinen, koska se oli hieman tiukka. No sekin asia korjaantuu, sillä valtiatar ilmoitti, että hankitaan isompi ja näyttävämpi eikä mitään "neiti" pantaa. Tai mikäli orja sitä haluaa pitää nykyisen pantansa, niin hankitaan samalla myös vaaleanpunainen koirankuppi, josta orja voi aterioida. No se ei kuulostanut houkuttelevalta, joten uusi panta hankitaan. Pantaan Valtiatar lupasi hankkia kilven, jossa omistajan tunnus ja orjan rekisterinumero. Pantaahan käytetään aina Valtiattaren läsnä ollessa.
Tämän jälkeen orja sai kunnian lähteä Valtiattaren kanssa Espooseen kauppakeskukseen. Ajatus olikin mielenkiintoinen, sillä mahdollisuus törmätä tuttuihin oli sangen suuri. Orja sai pukeutua ja Valtiatar vaihtoi myös vaatteita. Luonnollisesti kaulapanta orjalla oli koko ajan kaulassa kauppakeskuksessa. Kieltämättä oli erikoinen tunne liikkua kauppakeskuksessa kaulapannassa upean valtiattaren seurassa. Kenkäkaupassa käydessämme naismyyjä hieman kiinnitti orjan kaulapantaan huomiota. Toki täytyy sanoa, että samainen naismyyjä olisi varmaan Lady Anielin käskystä langennut polvilleen ja palvellut entistäkin avuliaammin Häntä tarvittaessa. Kävimme myös ruokakaupassa ja siellä sain aimo annoksen tietoa Valtiattaren ruokatottumuksista. Ja vielä kun muistaisi kaiken. No kyllä se muisti paranee kun alkaa piiska heilumaan.
Ajomatkojen aikana keskustelimme hyvinkin vapautuneesti erilaisista asioista ja tuli tunne, että Valtiattareni tietää mitä haluaa ja tekee. Saavuttuamme takaisin studiolle, kannoin kassit sisään ja ensimmäinen tapaamisemme oli lopuillaan. Siinä vaiheessa tuntui erittäin luonnolliselta mennä polvilleen ja suudella Valtiattaren saappaita. Ja sehän on kunnia orjalle osoittaa nöyryyttään.
Kotimatkallani mietin, mitä kaikkea tämä orjasuhde tuo tullessaan. Odotan sitä pienellä asianmukaisella pelolla, mutta sitä suuremmalla mielenkiinnolla.
