tiistaina, syyskuuta 13

Vihkimistilaisuus

Vihkimistilaisuus Tukholman Suurkirkossa elokuussa 2011.
Oikeus samaa sukupuolta olevien avioliittoon on Ruotsissa varsin tuore, mutta mahdollisuutta on jo käytetty laajalti. Kaksi vuotta lakimuutoksen jälkeen yli 3 300 henkilöä eli avioliitossa samaa sukupuolta olevan kanssa.

Ruotsin valtiopäivien hyväksymä laki sukupuolineutraalista avioliitosta astui voimaan toukokuussa 2009. Samaa sukupuolta olevien kirkolliset vihkimiset alkoivat puolestaan saman vuoden marraskuussa kirkolliskokouksen näytettyä asialle vihreää valoa.
Kirkollinen vihkiminen on ollut suhteessa harvinaisempaa kuin siviilivihkiminen. Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon tilastojen mukaan kirkossa oli vihitty viime vuodenvaihteeseen mennessä 166 samaa sukupuolta olevaa paria, lähinnä suurkaupunkien alueilla.

Tukholman tuomiokirkkoseurakunnan pappi Sabina Koij vihki viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa homoparin vanhankaupungin Suurkirkossa.
"Minulle se oli itsestäänselvyys. On selvää, että jos ihmiset haluavat vahvistaa rakkautensa, he saavat tehdä sen", Koij sanoi ja kuvaili kokemustaan luonnolliseksi ja arvokkaaksi.

Papeilla on käytännössä edelleen mahdollisuus myös kieltäytyä vihkimisestä. Ruotsissa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavan RFSL:n mukaan järjestössä ei ole kuitenkaan kuultu valituksia vaikeuksista löytää vihkipappia.

"Voi tietysti olla, että pienemmissä kunnissa asuvat saattavat tuntea papin, joka ei ole halukas vihkimään. Tässä tapauksessa päätetään ehkä järjestää häät suosiolla jossain muualla", RFSL:n hallituksen puheenjohtajan Ulrika Westerlund arvelee.
Juridisesti siirtyminen rekisteröidystä parisuhteesta avioliittoon ei tuonut juuri uutta, sillä merkittävät muutokset lainsäädännössä oli tehty Westerlundin mukaan jo ennen sukupuolineutraalia avioliittolakia.

Joitain perhepoliittisia epäkohtia esiintyy Westerlundin mukaan edelleen käytännössä. Esimerkiksi keinohedelmöitys voi olla jollain alueilla kalliimpaa naimisissa olevalle naisparille kuin heteropareille.

"Kyse ei sinänsä ole lainsäädännöllisestä ongelmasta, vaan ongelmista käytännön toteutuksissa."